sunnuntai 14. elokuuta 2016

Conclusión

Meksikossa yliopiston opettajilla oli tapana teettää opiskelijoilla tehtäviä, joiden loppuun piti aina kirjoittaa johtopäätös tai yhteenveto, conclusión. Minjan kanssa välillä ihmeteltiin, miksi ja miten esimerkiksi mindmapista tehdään yhteenveto, kun eikös se jo itsessään ole tavallaan sellainen.

Nyt ajattelin tehdä enemmän tai vähemmän jäsentyneen yhteenvedon mun vaihtoajastani.

Joka oli ihan mahtava, maravilloso. Ja mindmappien yhteenvedot ei ollut todellakaan ainoita asioita, joita tuli ihmeteltyä näin suomalaisvinkkelistä. Meksiko on maa, jossa...

Rentous on elämäntapa
No te preocupes

Onko se nyt niin vakavaa, jos saavutaan paikalle tuntia ilmoitettua myöhemmin? Kukaan Meksikossa ei vedä siitä hernettä nenään, sillä kaikki tietävät, että bussikuski on saattanut pysähtyä kesken ajon ostoksille tai sitten tyyppi on päättänyt vain ajaa ohi ottamatta pysäkillä huitovaa matkustajaa kyytiin. Toki on myös mahdollista, että myöhästyjällä nyt vain erinäisistä syistä venähti. Niinhän meillä kaikilla joskus. Itse en tunnetusti ole mikään aikainen lintu, joten paikallinen aikakäsitys ei ainakaan minun verenpainetta saanut nousemaan. 

Turvallisuusasioissa huomasi ehkä räikeimmän eron Suomen ja Meksikon välillä. Suomessa voi melko huoletta luottaa, että jos jokin taho järjestää esim. matkan tai jonkin aktiviteetin, turvallisuudesta on huolehdittu. Tai että kaupungin liikennesuunnittelu on sellaisella tasolla, että kaikilla osapuolilla on kohtuullisen turvallista liikkua. Meksikossa ei kannattanut erehtyä tekemään tällaisia oletuksia. Ei vaikka koko ajan vakuuttelivat no te preocupes, älä huoli. Mazamitlan reissulla meitä oli kaksikymmentä amatööriä hevosilla kiipeämässä sumpussa kapeaa mukulakivitietä ylämäkeen. Ilman kypäriä tietysti. Eeei kovin hyvä idea. Saldona tosin onnekkaasti vain muutama hermostununut hevonen (ja ratsastaja) ja pari potkua. 

Liikenteen seassa sai pieni kävelijä olla varovainen. Suojatietä sai monesti etsiä pitkän tovin ja jos sellainen löytyi, piti aika tarkkaan harkita hetki, jolloin sitä lähti ylittämään. Kääntyvät autot eivät todellakaan väistäneet. Paitsi La Pazissa, Kalifornian niemimaan helmessä, jossa kävelijät olivat ihan kunkkuja. Kaikki autot antoivat tietä, vaikka olisi punaisia päin kävellyt. 

Usein jalkakäytävien päissä oli madalluksia ja ramppeja, jotta esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvat pystyisivät helposti ja turvallisesti liikkumaan. Ideana ihan jalo, mutta olisi ihan hyvä huolehtia niiden teiden kunnosta myös muuallakin, kuin vain teiden päissä. 

                                                  


                           



Tanssitaan joka yökerhossa salsaa
Bailamos hasta las diez, hasta que duelan los pies

Tämä oli niin siistiä! Guadalajarassa oli joitakin varsinaisia salsabaareja, mutta ei tarvinnut olla mikään tanssimesta, jotta voisi laittaa jalalla koreaksi. Ei tarvittu muuta kuin musiikkia ja tilaa. Kun Tony tuli käymään Meksikossa, mentiin lattaritunnille ja yllättävää kyllä siellä oli enemmän miehiä kun naisia. Latinomiehelle on kunnnia-asia osata viedä. 


On uskomaton määrä pinta-alaa ja luonnon monimuotoisuutta
Yo le canto a sus volcanes, a sus praderas y flores

Liki kahteen miljoonaan neliökilometriin mahtuu aika monta kaktusta, mutta myös vuoristoa, aavikkoa, havumetsiä, tulivuoria, vesiputouksia, sademetsiä ja rantaviivaa. 

                  

             




Historia ja kulttuuri ovat osana nykypäivää
!Viva México!

Mayat ja misteekit eivät kuulu vain menneisyyteen, vaan näitä ja muita esikolumbiaaniselta ajalta polveutuvia kansoja on edelleen voimissaan Meksikossa. Eri puolilla maata sijaitsevat pyramidit ja rauniot muistuttavat ajasta ennen espanjalaisten saapumista 1500-luvulla ja ovat samalla Meksikon suosituimpia nähtävyyksiä. 

Meksikolaisten kaupunkien kadut on useimmin nimetty kansallissankareiden tai historiallisten päivämäärien mukaan. Joka kaupungista löytyvät kadut Juarez, Hidalgo ja 16 de Septiembre. Historian tapahtumia, kuten Meksikon vallankumousta juhlitaan lukuisina kansallisina vapaapäivinä. 

Meksikolaiseen kulttuuriin ja taiteeseen liittyy monia hyvin tunnusomaisia ja jopa kliseisiä piirteitä. Sugar skull -pääkallot, tequilan ja mariachin osaa moni yhdistää heti Meksikoon. 



                        

                        

                        
                           Meksikon kliseet käyvät hyvin myös kaupaksi


Suomalainen vaihtari oppii ja kokee valtavasti uutta
Despierta mi bien, despierta, mira que ya amaneció
ya los pajarillos cantan la luna ya se metió

Täytyy sanoa, että Meksiko oli ihan nappivalinta vaihtomaaksi minulle. Helpommallakin olisi varmasti päässyt, mutta nyt näin millaista on opiskelu ja elämä maassa, joka on niin erilainen kuin (lintu)koto-Suomemme, mutta sen lisäksi opin uuden kielen. Latinalainen Amerikka leppoisine elämäntyylineen ja salsarytmeineen on myös jotenkin aina tuntunut todella kiehtovalta. Eikä Meksiko ilmojenkaan puolesta huono valinta ollut tällaiselle vilukissalle. 

Meksikosta maalaillaan Euroopassa kovin negatiivista kuvaa: esiin nostetaan aina rikollisuus, huumeet, jengit ja väkivalta. Itse en kohdannut kertaakaan tilannetta, jossa olisin tuntenut oloni oikeasti turvattomaksi. En tullut ryöstetyksi enkä kokenut väkivaltaa, enkä myöskään todistanut tällaisia tilanteita paria baaritappelua lukuunottamatta. Olin varmasti onnekas, mutta fakta on myös se, että kun muistaa pitää järjen mukana käyttäytymisessään ja liikkumisessaan eikä ota turhia riskejä, kuten esimerkiksi liiku ilta-aikaan pimeillä kujilla yksin tai kaksin, ei Meksikossa ole sen vaarallisempaa kuin muuallakaan. Toki kokemukseni rajoittuvat lähinnä Guadalajaraan, joka on verrattain turvallinen ja vauras kaupunki. Köyhimmät osavaltiot ja rajakaupungit ovat arvaamattomampia. 

En varmasti koskaan unohda snorklailua Meksikonlahdella merileijonien vieressä enkä reggeatonin säestämiä iltoja kavereiden kanssa, mutta ehkä mieleenpainuvimman opin sai siinä, kun viisi kuukautta yritti pärjätä vieraalla kielellä. Siinä, kun yritti selvittää ensimmäisenä viikkona yliopiston käytävällä vieraan, englantia puhumattoman ihmisen kanssa, mihin ihmeeseen sitä pitäisi mennä. Kun pyysi kolmatta kertaa vierustoveria toistamaan sanomansa. Kun luuli kirjoittavansa messengerissä kaverilleen Nyt on jo aika mennä nukkumaan! ja oikeasti kirjoitti Hei mennään sänkyyn! 

Joo, täytyy osata nauraa itselleen ja uskaltaa yrittää, vaikka virheitä tulisi. Jokaikiselle ihmiselle tekisi oikeasti hyvää olla kerran sen "hymyilevän, hieman hitaan" tyypin osassa, joka ei ihan pysynyt kärryillä siinä, mitä hauskaa opettaja sanoi kun kaikki nauroivat. Se herättää huomaamaan, minkälaisia oletuksia ihmiset tekevät toisistaan pintaraapaisun perusteella. Mikä tarve meillä onkaan ilmaista itseämme ja tulla ymmärretyksi! Ja kuinka merkittävä rooli kielellä ja omalla kulttuurilla siinä on. Nämä asiat olisi hyvä pitää mielessä etenkin näinä aikoina, kun maailman kriisit ovat pakottaneet monet ihmiset jättämään kotinsa ja etsimään turvaa ja uutta alkua muualta, Suomestakin. 


Gracias México!


                           

                           

                           

                           
  
             

                  

                            





                                                             México, México
                                                       Te llevo en el corazón






torstai 2. kesäkuuta 2016

Micheladoja, margaritoja ja matkustamista

Onhan sitä tullut aika paljon reissattua täällä. En ollut sitä tullut ajatelleeksi ennen kuin meidän opintokoordinaattori ja muut ravitsemustieteen vaihtarit (ne 5 meksikolaista) kyselivät meidän lopputapaamisessa, että minne kaikkialle oon matkustanut täällä ollessani. Aloin luettelemaan paikkoja, ja ne ihmetteli silmät pyöreinä. Silti tuntuu, että Meksikossa olisi vielä niin paljon hienoja paikkoja, jonne voisi matkustaa enkä ole vielä nähnyt kuin murto-osan! Mutta ainakin olen nähnyt erilaisia paikkoja: suurkaupunkeja, pikkukyliä, turistirysiä, rantoja ja luontoa. 

Poikaystäväni oli täällä parin viikon visiitillä jokunen aika sitten. Tuli melkein tyhjän matkalaukun (4kg!) kanssa, jotta sai otettua mukaansa paluumatkalle kaiken mun ostaman roinan ja talvikamppeet, jotka oli mulla päällä lähtiessäni Suomesta tammikuussa. That's what I call love. 

Sillä aikaa kun mä olin koulussa, Tony pyöri kaupungilla ja yritti elekielellä käydä kauppaa keskustan liikkeissä pieni kielimuuri seuranaan. Tai sitten hengaili meidän kattoterassilla maistellen meksikolaisia oluita. Alla näkyvä michelada-versio Solista ei tosin ollut Tonyn suosikki. Michelada on oluen, limen, chilin ja mausteiden sekoitus, johon usein sekoitetaan myös clamatoa eli mausteista tomaattimehua tai äyriäisiä. No kidding! Ja meksikolaisethan rakastaa näitä micheladoja.

               
                  Valkosipulilla ja tomaatilla maustettu kalja, nam nam... 

Meksikossa muutenkin tuntuu olevan vallan luontevaa pistää chiliä ja limeä ihan joka paikkaan. Lihaan, tacoihin, juomiin, jäätelöön, karkkeihin... Kookospähkinän nesteen juotuaan voi pyytää myyjää paloittelemaan hedelmänlihan, joka pistetään pussiin, jonne heitetään mausteeksi suolaa, chilisooseja ja limemehua. Muita mausteita ei loppujen lopuksi meksikolaisessa keittiössä ihan hirveästi käytetäkään.


                                                                         ***


Tein espanjan kurssia varten esitelmän läheisestä Teuchitlánin kylästä, jossa sijaitsee Guachimontonesin arkeologinen alue. Paikan erikoisuus on sen pyöreäkantaiset pyramidit. Tehtiin Minjan ja Tonyn kanssa päiväretki sinne ja huomattiin, ettei se ole ollenkaan samanlainen turistikeskittymä kuin esimerkiksi Teotihuacan tai Chichén Itzá. 


         
                                                                             +35. Janotti. 


Piipahdettiin Tonyn kanssa myös neljän päivän lomalla Puerto Vallartassa, joka yllätti suurella jenkkituristien määrällään, mutta myös tunnelmallisilla ravintoloillaan ja taidegallerioillaan. Voisin suositella Meksikosta kiinnostuneelle kyllä Puerto Vallartaa, mutta käytännössä suomalaiselle helpompaa ja ehkä jopa mielenkiintoisempaa on matkustaa Jukatanin niemimaalle, jonne pääsee lentämään vähemmin välilaskuin (Cancunin kentälle) ja jossa on paljon mielenkiintoisia kohteita niin rantalomailusta, historiasta ja kulttuurista kuin luonnosta kiinnostuneille. 

               
Margarita Grill -ravintolassa oli mehukkaat margaritat, mutta sen lisäksi viihtyisä tunnelma, livemusaa ja herkullista salsaa, joka valmistettiin jokaisen asiakkaan mieltymysten mukaan siinä nenän edessä. 


Tänään meille saapuukin tänne jo uusi ja viimeisin vieraamme, Minjan sisko Sanja. Me ollaan jo suunniteltu vaikka mitä hauskaa Sanjan pään menoksi, hehee...

-Hanna




tiistai 24. toukokuuta 2016

Elossa edelleen

Huppistakeikkaa,

tainnut vähän kiirettä pitää, kun blogin päivitystahti on hieman hidastunut! Aika on mennyt siivillä. Sitä on koettanut vähän änkeä joka paikkaan, koska tietää, että ihan kohta jo kaktukset vaihtuu koivuihin. Tasan neljä viikkoa siihen, että oon Suomessa. 

Viimeiset kaksi kuukautta ovat pitäneet sisällään rakkaita vierailijoita Suomesta, upeita reissuja ja luvattoman paljon koulua näin vaihtariksi. Fiestat ja siestat on jääneet vähän vähemmälle. Tosin tänään oli viimeinen varsinainen koulupäivä! Olin varautunut siihen, että yhdestä kurssista olisi vielä koe tällä viikolla, mutta opettaja ilmoitti tänään, että skipataan koe, koska aika loppuu kesken. Oikeasti meillä olisi oikein hyvin riittänyt aika, mikäli opettaja ei olisi jättänyt saapumatta mitään taas ilmoittamatta viime viikon molemmille tunneille. Mutta no pasa nada! 

                                          
                                              Lomille lompsis


Espanja alkaa jo aika hyvin luonnistumaan, jippii! Ihan paras tunne, kun huomaa, että pystyy jo käymään keskusteluja sujuvasti, eikä tarvitse joka välissä kerrata taivutusmuotolitaniaa päässään, kun haluaa sanoa jotain vähänkään haastavampaa. Toki vielä on paljon aukkoja sanavarastosssa ja kuunnellessa pitää keskittyä, jotta saa selvää muiden puheesta. Yllättävän hyvin sitä kaikista kursseistakin selviytyi, vaikka välillä tuntui olevan ihan pihalla. 

Niistä reissuista:

Maalis-huhtikuun vaihteessa, kun siskoni tuli käymään, tehtiin Jukatanin niemimaalle viikon reissu, joka oli täydellinen combo rantalomailua, kulttuuria ja historiaa. 

      

      
          Tulumissa maya-kaupungin rauniot meren äärellä olivat bien padre elikkäs makeat!

      
          Chichén Itzá


Huhtikuun alkupuoliskolla reissattiin Mazamitlaan isolla porukalla, parisenkymmentä meitä taisi olla. Mazamitla on yksi Meksikon pueblo mágico. Nämä ”maagiset kylät” on yleensä pienehköjä paikkakuntia, jotka tarjoavat turisteille ja paikallisille kauniita luonnonmaisemia, tapahtumia ja aktiviteetteja. Hallituksen ideana on kai ollut promota Meksikosta vähän muutakin kuin pelkkiä rantakohteita. Mazamitlassa me yövyttiin hirsimökissä, ajettiin mönkijöillä ja ratsastettiin hevosilla. Mökin ulkomuoto ja sijainti havupuiden ympäröimänä toi vähän mieleen kotimaan mökkeilyn, mutta vaikka kuinka etsi katseellaan, ei löytynyt saunaa eikä järveä.

     

      
          


Huhtikuun loppupuoliskon meitä oli ilahduttamassa ihana ala-aste/yläaste-/lukio-/tanssi-/muutenvaan -kaverini Kaisa, joka aloitti puolen vuoden reppureissunsa täältä Guadalajarasta. Ja meillähän oli lystiä!
   
   
             Jaloilleen tuli!                                      Hirrrrveä tuulenpuuska ja melkein pudottiin pyramidilta


Osallistuttiin Minjan ja Kaisan kanssa Minjan kampuksen vaihtarijärjestön järjestämälle reissulle Mexico cityyn eli ”Defeen” (D.F., Distrito Federal) kuten meksikolaiset itse pääkaupunkiaan kutsuu. Yö bussissa, aamulla pirteänä käppäilemään ”ympäri” kaupunkia (tai murto-osaa siitä valtavasta yli 20 miljoonan ihmisen asuinpaikasta) ja kiertelemään museoissa. Reissun aikana käytiin myös pyramideilla, kylässä muuan herra Riveralla ja rouva Kahlolla sekä jokiristeilyllä miljoonan muun samannäköisen paatin kanssa. Takastulomatkalla Mexico citysta Guadalajaraan pysähdyttiin muutaman tunnin stoppi Guanajuatossa, jossa oltiinkin jo Minjan kanssa ihan konkareita ja tunnettiin mestat. Kaisa jäi Guanajuatoon, josta se lähti jatkamaan seikkailuaan. Terkkuja Kaisalle Brasiliaan! 

       
           La pirámide del sol, Teotihuacán


       
           Ciudad de México


Mexico citysta kotiuduttaessa olikin enää kaksi päivää seuraavan vieraan saapumiseen :) :) :). Mutta siitä lisää seuraavassa blogitekstissä, kahden kuukauden päästä. Ei kai sentään, nyt kun koulukin loppui niin en voi syyttää koulukiireitäkään ;). 

-H


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Amerikka - Uusi maailma

Amerikan mannerta on kutsuttu nimellä "Uusi maailma", koska eurooppalaisille valloittajille sitä se oli: täysin uusi, ennalta tuntematon manner. Mitenköhän hyvin nimi pätee nykypäivänä? 

Suomessa koko ikänsä eläneelle Meksikon meininki tuntuu monessa suhteessa olevan kuin männävuosilta. Täällä meidän lähikaupassa ei ole kassakonetta, vaan kauppias laskee ostosten summan paperille. Kuittia on turha kysellä. Positiivista kuitenkin on, että pikkuriikkisiä, sympaattisia kauppoja ja ravintoloita löytyy täältä aivan eri tavalla kuin Suomessa, jossa tietyt ketjut hallitsevat alaa. 

                                          
                               Syöntikypsät avocadot löytyvät korttelin päästä kotoa
       



Yläkerran perheellä käy siivoja kolmesti viikossa ja meillä täällä alakerrassa kerran kahdessa viikossa. Meidän siivooja, noin kolmikymppinen Flor ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Mitään kieltä. 

4 euron minimipäiväpalkka on pakottanut jengin täällä aika kekseliääksi. Löytyy ammatteja, joita ei Suomessa muutamaan vuosikymmeneen ole oikeastaan nähtykään: kengänkiillottajia, ovenavaajia, katukaupustelijoita... On parkkeerauksen avustajia, kauppakassien pakkaajia ja ikkunanpesijöitä, jotka tietävät tasan tarkkaan, kuinka monta sekuntia kaupungin vilkkaimman pääväylän liikennevalot palavat punaisena. Näillä verotuksen ulottumattomissa olevilla hommilla tienaa monesti paremmin kuin "oikeissa töissä". 

Mitä koulunkäyntiin tulee, yliopistolla teknologian hyödyntäminen on vähän lapsenkengissä. Riippuen kampuksesta ja luokasta, voi olla, että piirtoheitin on projektoria käytetympi väline. Moodlen käyttöön olisi opettajilla mahdollisuus, mutta suurin osa opettajista ei ole sitä jaksanut tai halunnut ottaa käyttöön, jolloin materiaalien jakaminen tapahtuu ehkä a) facebookin kautta (jep!?) tai b) sitä ei tapahdu. Opiskelijoille avointa wifiä ei meidän kampukselta löydy. Tosin käyn julkista yliopistoa täällä. Veikkaan, että yksityisissä yliopistoissa asiat on eri tavalla. 

Mitä kierrätykseen tulee, alla oleva kuva vissypullon kyljestä on mielestäni surkuhupaisa esimerkki.

      
                        "Suojele ympäristöä. Litistä ja heitä tämä pullo tyhjänä roskakoriin."

Mutta ollaan täällä joissain asioissa edistyksellisiäkin. Mun mielestä on hassua, mutta kätevää, että monia firmoja voi lähestyä WhatsApilla. Kampaajan varaaminen hoituu helposti yhdellä viestillä.

Guadalajarassa ja monissa muissa kaupungeissa on hyvin laajassa käytössä taksipalvelu Uber, joka toimii älypuhelimen sovelluksella. Omalle käyttäjätilille ladataan maksukortin tiedot, jolta suoraan laskutetaan matka ajan ja kilometrimäärän mukaan. Kun tilaa Uberin, puhelimeen saa kuskin ja auton tiedot, jotka tallentuvat systeemiin. Se on siis turvallisempi (ja usein halvempi) kuin tavalliset taksit, joita ei hirveästi suositella naisten käyttävän ainakaan yksinään matkustessaan.

Pitkän matkan bussit on todella mukavia. Jalkatilaa on runsaasti, penkit on pehmeitä ja ne saa laskettua lähes makuuasentoon. Löytyy joka matkustajalle oma tv-ruutu ja kuulokkeet ja matkan hintaan kuuluu pientä syömistä ja juomista. 

Joukkoliikenteessä löytyy ilahduttavan paljon vaihtoehtoja: on bussia, makrobussia, johdinautoa, ratikkaa ja metroa. Tosin ei se sitä tarkoita, että joukkoliikenne olisi jotenkin sujuvaa... Metro eli guadalajaralaisittain tren ligero ja makrobussi ovat ehkä toimivimpia tapoja matkustaa, koska ne kulkevat omilla radoillaan ilman ruuhkia. Paikallisbusseista voisi kirjoittaa kokonaan oman päivityksen...

Mikä parasta, täällä on kahden viikon pääsiäisloma! Vielä kun lomaseuraksi saapui Suomesta oma sisko niin ei voi muuta kuin hymyillä. Ensi viikolla lähdetään tsekkaamaan Cancúnin biitsit, Tulumin rauniot ja Chichén Itzán pyramidit! 

lomafiiliksin,
Hanna

perjantai 26. helmikuuta 2016

Vamos a la playa

Guadalajara sijaitsee sisämaassa, mutta oon matkustanut kahdesti rannikolle nauttimaan polttavasta hiekasta ja Tyynenmeren aalloista. Ensimmäinen reissu oli tammikuun lopulla pidennetty viikonloppu Playa Maytossa Meksikon länsirannikolla. Matkanjärjestäjä oli sama Conexion kuten Tequila-reissullakin. Conexionin reissuille ja bileisiin osallistuu lähinnä nuoria opiskelijoita. Eli juhlathan ne taas oli pääosassa :D Oli white partya, neon partya, colour partya...

Ennen Maytoa ajettiin hieman pohjoisemmalle rannalle, josta hypättiin veneiden kyytiin ja posotettiin puolisen tuntia Islas Marietasille. Tiesin etukäteen, että se on joku "hidden beach", vulkaaninen saari, joka on muotoutunut 1900-luvun alulla muotoonsa armeijan pommikokeilujen myötä. Nykyään saari on suojeltu. Tiesin myös, että tällä matkalla oli mahdollisuus bongata valaita. 

Naurattaa jälkikäteen, kun olin varannut kaikki säänkestävät tuulitakit mukaan, kun luulin että siellä käy viima, mutta uikkarithan siellä piti päälle heittää. Ihmettelin myös, kun bussissa varoiteltiin, ettei kannata ottaa kameraa tai puhelinta mukaan veneeseen. Jätin ne sitten kuitenkin bussiin, vaikka ajattelinkin että "no aika pahasti saa roiskua vesi veneeseen jos ei kerta voi kameraa ottaa mukaan". 

Asia selkeni siinä vaiheessa kun päästiin veneellä saaren lähistölle ja kippari käski kiristää pelastusliivit (paitsi Minja ei voinut, koska sille annetuista liiveistä puuttui sekä vyön klipsu että toinen vyölinkki...) ja hypätä veteen. Tästä eteenpäin uidaan. Eipä siinä mitään, hauskaahan se oli! Saarelle päästäkseen piti uida luolan läpi, jonka jälkeen avautui tämä hidden beach eteemme. 


    Katariinan ottama kuva goprolla.

Islas Marietas oli käymisen arvoinen paikka. Venematkalla ei kyllä näkynyt vilaustakaan valaista, mikä jäi harmittamaan. Mutta ehkä joku toinen kerta sitten!

Islas Marietasin jälkeen ajettiin vielä toiset 5 tuntia rannikkoa pitkin Maytoon, jossa vietettiin kolme päivää uiden, aurinkoa (ja tequilaa) ottaen ja hengaillen. Iltaisin oli aina teemabileet. Täällä ollaan aika kovia ton juhlimisen suhteen. Ei pysy suomitytöt vauhdissa.
                             
    


                




Bilettämisen lomassa käytiin vapauttamassa pikkuriikkisia vauvakilppareita mereen ja lyhtyjä taivaalle. Kilppareista ei tullut hyvää kuvaa kun ne oli niin pieniä ja piti kattella niitä kauempaa.




Takaisintulomatkalla bussista hajosi sopivasti ilmastointi. Mutta ei hätää, asiaan löytyi helppo ratkaisu: ajettiin bussin etu- ja keskiovi auki niin johan kävi ilmavirta. Vessa sijaitsi siinä keskioven kohdalla, niin sai vessassa kävijät vähän tasapainotella, että pysyivät kyydissä. 


Toinen biitsireissu josta mainitsin, suuntautui Manzanilloon viime viikonloppuna. Sekään ei ihan yllätyksittä sujunut. Juhlittiin perjantaina mun synttäreitä täällä Guadalajarassa ja muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdettiin lauantaina aamusella kahdeksan hengen porukalla ajelemaan kohti länsirannikkoa, jotta ehdittäisiin hyvin vielä rannalle aurinkoa ottamaan (tai siis minä ja Minja aurinkoa ottamaan, meksikolaiset varjoon istumaan).

Vuokrattiin sieltä talo yhdeksi yöksi, joten ehdittiin vielä sunnuntainakin nauttia auringosta. Lauantaina illalla hengailtiin siinä allasalueella, joka oli yhteinen vastapäisen talon kanssa. Klo 23 aikaan siihen naapuritaloon pamahti kunnon karavaani: kolme monsteriautollista väkeä. Meksikolainen sukujuhla. Oli tätiä, setää, serkkua ja siskoa. Varmaan ainakin 30 henkeä yhteensä. Ei siinä mennyt kun viisi minuuttia kun ne jo veti pommihyppyjä altaaseen ja työnsi jokaista vuorollaan altaaseen vaatteet päällä. Nuorin bilettäjä oli parin kuukauden ikäinen vauva. Hieraistiin siinä vähän silmiä: mitä just tapahtui?

Täällä kaikki päivät on yllätyksellisiä. Joka päivä saa ihmetellä uusia asioita! 

                                   
                                        
 

-Hanna

torstai 11. helmikuuta 2016

Opiskelemaanhan tänne tultiin...

Edellisestä päivityksestä on jo vierähtänyt tovi! Oon nääs alkanut opiskelemaan.

Mulla on täällä ainoastaan neljä kurssia, mille mun meksikolaiset kaverit naureskelee, koska niillä on kaikilla joku 6-7 kurssia. Käyn kuitenkin lisäksi toisella kampuksella espanjan tunneilla ja teen oman yliopiston terveyspsykologian verkkokurssia. Ja tosiaan, joudun tekemään aika paljon hommia sen eteen, että ymmärrän niistä neljästä kurssista jotain. Jos opettajalla on powerpointteja, yleensä vaan kopioin kynä sauhuten ja kotona sitten tarkemmin suomennan ja perehdyn asiaan. En oo vielä niin pitkällä, että voisin kuunnella samaan aikaan kun kirjoitan vaan pitää valita jompi kumpi.

Täällä harrastetaan paljon välikokeita. Tsekataan, onko opiskelija ymmärtänyt edellisen kerran asiat vai vaan nuokkunut luennolla. Tai kenties ollut hyvinkin hereillä, mutta kielimuurista johtuen ei ole tajunnut... Ja ainoastaan yhdellä kurssilla on käytössä Moodle, josta voisi tsekkailla luentomatskuja jälkikäteen. Siihen saatiin salasana, joka ei tosin toiminut, heh... Kaipa se opettaja sen vaihtaa, mañana.

Mun kurssit on: dietas alternativas (vaihtoehtoruokavaliot), alimentación y salud pública (ravitsemus ja kansanterveys), fisiología de la activididad física y el ejercicio (fyysisen aktiivisuuden ja urheiluharjoittelun fysiologia) ja gastronomía (kokkaus).

Tämän hetkiset mietteet kursseista:

Dietas alternativas: Kiva ja mielenkiintoinen. Tosin joka kerralla on pikkutentti edelliskerran asioista, ja jos en sitten oo edelliskerralla tajunnut kirjoittaa ylös sitä Kosher-sanan etymologiaa, niin siinä lähtee jo viidesosa pisteistä. Opettaja käy diat aina kauhealla vaihdilla läpi, eikä siellä koko ajan kehtaisi huudella "Espera!". Taas sitä logiikkaa, että kaksi tuntia kestävät oppitunnut aloitetaan 20 minuuttia myöhässä ja lopetetaan 40 minuuttia etuajassa, sen sijaan, että käytettäisiin koko se aika jolloin ehtisi tehdä kunnon muistiinpanot.

   

    Ekalla tunnilla en oikein osannut päättää, että kirjoittaako muistiinpanot suomeksi vai espanjaksi.


Alimentación y salud pública: Hyvä kurssi silloin kun opettaja, maestro, ilmestyy paikalle. Tätä kurssia on ollut kahdeksan kerran verran, joista kaksi kertaa opettaja on vaan ilmoittamatta jättänyt saapumatta ja yhden kerran on etukäteen perunut tunnin. Lopuilla kerroilla on tullut paikalle 20-40 minuuttia myöhässä, mutta myöhästely nyt ei ole täällä mitään ihmeellistä. Tunneilla ollaan katottu videota Meksikon pressasta antamassa lausuntoa maan terveystilanteesta ja puhuttu mm. yhteiskunnan roolista yksilön terveyttä edistävien valintojen mahdollistajana (tässä asiassa Meksiko luuhaa kyllä jälkijunassa...) ja pakkausmerkinnöistä (no niin tässäkin). Tänään opettaja esitti, että voisi olla ihan hyvä idea, jos olisi laki, joka velvoittaisi moottoripyöräilijät käyttämään kypärää. Pakkausmerkintöjä puolestaan ei kunnolla valvota, ja elintarvikefirmat kikkailee niiden kanssa. Ravintoarvot ilmoitetaan annosta kohden, joten vertailu on tehty vähän hankalaksi. Annoksen koko toki pitää ilmoittaa. 

Fisiología de la actividad física y del ejercicio: Ollaan tähän mennessä opiskeltu pelkkää solubiologiaa: solun rakennetta, solukalvon kuljetustapoja ym. Toivottavasti se on vaan pohjustusta ja päästään pian asiaan. Tosin mun kannalta on hyvä oppia espanjaksi perustermistö ennen kun lähdetään opettelemaan vaikeampia asioita. Pääsin (jouduin) jo luokan eteen mukaan johonkin demonstraatioon solukalvon ionipumpun toiminnasta. Sain palkaksi karkin.

Gastronomía: Tätä on ollut vasta kaksi kertaa. Ensimmäinen oli teoriakerta, jolla opettaja kävi rallikuskivauhtia läpi kaikki maailman mausteet ja yrtit. Tai ainakin suurimman osan. Yritin kuvausten perusteella arvata, mikä oli mikin. Inkiväärin, jenigbren, tunnistin sanasta ginger ale. Toisella kerralla päästiin tekemään kasvistaidetta, arte mukimonoa. 

                      



Espanjan kurssi on vaihto-opiskelijoille suunnattu, ja meitä on siellä ainoastaan noin 6-7, en ole ihan kartalla että keitä siellä kurssilla on. Opettaja on aivan mahtava persoona, nelikymppinen nainen, joka opettaa meille kaiken espanjaksi, mutta elehtii ja ilmeilee mukana. Ollaan käyty tunnesanoja läpi paljon nyt viime tunneilla, ja on saanut kyllä nauraa itsensä kipeäksi.

Yleisesti ottaen täällä ihmetyttää se, miten paljon tunteja perutaan, eikä niiden tilalle katsota uutta aikaa. Myös se on outoa, että lähes aina oppitunti kestää korkeintaan puolet sille varatusta ajasta. Eikä kampuksella ole wifiä opiskelijoille. Muuutta kampus on kaunis, kanssaopiskelijat sydämellisiä 
ja mun koulupäivät alkaa aina vasta klo 11! Ainiin, ja perjantait on aina vapaat. 

Joten:

Buen fin de semana,
Hanna

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Let's talk about Tequila!

Käytiin viime viikonloppuna viereisessä Tequilan kaupungissa, Sierrojen ja Sauzojen alkulähteillä. Paikalliset tosin lyttäsivät ulkomailla myytävät "tequilat" ihan huolella. 

Oltiin kahdeksan (!!) bussillisen voimin vierailemassa Tequilan keskustassa, tutustumassa tequilan valmistukseen sekä viettämässä iltaa (juhlimassa).

Ja siihen illanviettoonhan se aikalailla painottui. Bussin eturivin tytöt Suomesta oisivat ehkä toivoneet vähän pidempää vierailua downtownissa, nyt ehdittiin vaan kävelemään bussilta keskustaan ja kiirellä vetäisemään naamaan enchiladat, jotka nekin piti jättää kesken kun piti jo lähteä bussille takaisin. Taisi olla porukalla kiire fiestaamaan. 

"Eikö tänne tultukaan katselemaan maisemia??"


Yhden kuvan ehdin nappaamaan kaupungilta...


 Käytiin agaveviljelyksillä katsomassa miten kasvista hakataan lehdet pois, jolloin jäljelle jää kasvin hedelmä, ydin, jota kutsutaan piñaksi. Piña tarkoittaa espanjaksi ananasta, ja ihan ananakselta se kynitty kasviydin näyttikin. Prosessia kutsutaan nimellä la jima.




Riemua agavepelloilla


Tehtaallakin käytiin tutustumassa hyvin pikaisesti jatkojalostukseeen, mutta tässä vaiheessa vielä kielitaito on sen verran vajavainen, että ihan kaikkea ei ymmärretty... Ilmeisesti ananakset heitetään uuniin, kypsytetään, murskataan ja annetaan käydä ja tislataan. Kypsytyksen pituudesta ja lisätyistä aineista riippuen juoma luokitellaan joveneksi, blancoksi, reposadoksi tai añejoksi. 



Sitten alkoikin fiesta ja barra libre (open bar).

 Oli tequilaa...

Piñataa...

Sombreroja...

Ja beerpongia. Pelikaverini Katariina (huomaa olemus) tunnisti mut tuolla bileissä: "Katoin et on niin valkonen et on pakko olla suomalainen!"


Hauskaa oli! Nyt tulevana viikonloppuna olisi saman järjestäjän nelipäiväinen retki länsirannikolle, jossa pitäis mm. nähdä valaita! En kestä. Toivottavasti päästään lähtemään, on meinaan iskenyt joku (zika)virus meihin molempiin. Toivotaan, että ei ois mitään pahempaa, vaan menis pian ohi :)

Saludos,
Hanna