Meksikossa yliopiston opettajilla oli tapana teettää opiskelijoilla tehtäviä, joiden loppuun piti aina kirjoittaa johtopäätös tai yhteenveto, conclusión. Minjan kanssa välillä ihmeteltiin, miksi ja miten esimerkiksi mindmapista tehdään yhteenveto, kun eikös se jo itsessään ole tavallaan sellainen.
Nyt ajattelin tehdä enemmän tai vähemmän jäsentyneen yhteenvedon mun vaihtoajastani.
Joka oli ihan mahtava, maravilloso. Ja mindmappien yhteenvedot ei ollut todellakaan ainoita asioita, joita tuli ihmeteltyä näin suomalaisvinkkelistä. Meksiko on maa, jossa...
Rentous on elämäntapa
No te preocupes
Onko se nyt niin vakavaa, jos saavutaan paikalle tuntia ilmoitettua myöhemmin? Kukaan Meksikossa ei vedä siitä hernettä nenään, sillä kaikki tietävät, että bussikuski on saattanut pysähtyä kesken ajon ostoksille tai sitten tyyppi on päättänyt vain ajaa ohi ottamatta pysäkillä huitovaa matkustajaa kyytiin. Toki on myös mahdollista, että myöhästyjällä nyt vain erinäisistä syistä venähti. Niinhän meillä kaikilla joskus. Itse en tunnetusti ole mikään aikainen lintu, joten paikallinen aikakäsitys ei ainakaan minun verenpainetta saanut nousemaan.
Turvallisuusasioissa huomasi ehkä räikeimmän eron Suomen ja Meksikon välillä. Suomessa voi melko huoletta luottaa, että jos jokin taho järjestää esim. matkan tai jonkin aktiviteetin, turvallisuudesta on huolehdittu. Tai että kaupungin liikennesuunnittelu on sellaisella tasolla, että kaikilla osapuolilla on kohtuullisen turvallista liikkua. Meksikossa ei kannattanut erehtyä tekemään tällaisia oletuksia. Ei vaikka koko ajan vakuuttelivat no te preocupes, älä huoli. Mazamitlan reissulla meitä oli kaksikymmentä amatööriä hevosilla kiipeämässä sumpussa kapeaa mukulakivitietä ylämäkeen. Ilman kypäriä tietysti. Eeei kovin hyvä idea. Saldona tosin onnekkaasti vain muutama hermostununut hevonen (ja ratsastaja) ja pari potkua.
Liikenteen seassa sai pieni kävelijä olla varovainen. Suojatietä sai monesti etsiä pitkän tovin ja jos sellainen löytyi, piti aika tarkkaan harkita hetki, jolloin sitä lähti ylittämään. Kääntyvät autot eivät todellakaan väistäneet. Paitsi La Pazissa, Kalifornian niemimaan helmessä, jossa kävelijät olivat ihan kunkkuja. Kaikki autot antoivat tietä, vaikka olisi punaisia päin kävellyt.
Usein jalkakäytävien päissä oli madalluksia ja ramppeja, jotta esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvat pystyisivät helposti ja turvallisesti liikkumaan. Ideana ihan jalo, mutta olisi ihan hyvä huolehtia niiden teiden kunnosta myös muuallakin, kuin vain teiden päissä.
Tanssitaan joka yökerhossa salsaa
Bailamos hasta las diez, hasta que duelan los pies
Tämä oli niin siistiä! Guadalajarassa oli joitakin varsinaisia salsabaareja, mutta ei tarvinnut olla mikään tanssimesta, jotta voisi laittaa jalalla koreaksi. Ei tarvittu muuta kuin musiikkia ja tilaa. Kun Tony tuli käymään Meksikossa, mentiin lattaritunnille ja yllättävää kyllä siellä oli enemmän miehiä kun naisia. Latinomiehelle on kunnnia-asia osata viedä.
On uskomaton määrä pinta-alaa ja luonnon monimuotoisuutta
Yo le canto a sus volcanes, a sus praderas y flores
Liki kahteen miljoonaan neliökilometriin mahtuu aika monta kaktusta, mutta myös vuoristoa, aavikkoa, havumetsiä, tulivuoria, vesiputouksia, sademetsiä ja rantaviivaa.
Historia ja kulttuuri ovat osana nykypäivää
!Viva México!
Mayat ja misteekit eivät kuulu vain menneisyyteen, vaan näitä ja muita esikolumbiaaniselta ajalta polveutuvia kansoja on edelleen voimissaan Meksikossa. Eri puolilla maata sijaitsevat pyramidit ja rauniot muistuttavat ajasta ennen espanjalaisten saapumista 1500-luvulla ja ovat samalla Meksikon suosituimpia nähtävyyksiä.
Meksikolaisten kaupunkien kadut on useimmin nimetty kansallissankareiden tai historiallisten päivämäärien mukaan. Joka kaupungista löytyvät kadut Juarez, Hidalgo ja 16 de Septiembre. Historian tapahtumia, kuten Meksikon vallankumousta juhlitaan lukuisina kansallisina vapaapäivinä.
Meksikolaiseen kulttuuriin ja taiteeseen liittyy monia hyvin tunnusomaisia ja jopa kliseisiä piirteitä. Sugar skull -pääkallot, tequilan ja mariachin osaa moni yhdistää heti Meksikoon.
Suomalainen vaihtari oppii ja kokee valtavasti uutta
Despierta mi bien, despierta, mira que ya amaneció
ya los pajarillos cantan la luna ya se metió
ya los pajarillos cantan la luna ya se metió
Täytyy sanoa, että Meksiko oli ihan nappivalinta vaihtomaaksi minulle. Helpommallakin olisi varmasti päässyt, mutta nyt näin millaista on opiskelu ja elämä maassa, joka on niin erilainen kuin (lintu)koto-Suomemme, mutta sen lisäksi opin uuden kielen. Latinalainen Amerikka leppoisine elämäntyylineen ja salsarytmeineen on myös jotenkin aina tuntunut todella kiehtovalta. Eikä Meksiko ilmojenkaan puolesta huono valinta ollut tällaiselle vilukissalle.
Meksikosta maalaillaan Euroopassa kovin negatiivista kuvaa: esiin nostetaan aina rikollisuus, huumeet, jengit ja väkivalta. Itse en kohdannut kertaakaan tilannetta, jossa olisin tuntenut oloni oikeasti turvattomaksi. En tullut ryöstetyksi enkä kokenut väkivaltaa, enkä myöskään todistanut tällaisia tilanteita paria baaritappelua lukuunottamatta. Olin varmasti onnekas, mutta fakta on myös se, että kun muistaa pitää järjen mukana käyttäytymisessään ja liikkumisessaan eikä ota turhia riskejä, kuten esimerkiksi liiku ilta-aikaan pimeillä kujilla yksin tai kaksin, ei Meksikossa ole sen vaarallisempaa kuin muuallakaan. Toki kokemukseni rajoittuvat lähinnä Guadalajaraan, joka on verrattain turvallinen ja vauras kaupunki. Köyhimmät osavaltiot ja rajakaupungit ovat arvaamattomampia.
En varmasti koskaan unohda snorklailua Meksikonlahdella merileijonien vieressä enkä reggeatonin säestämiä iltoja kavereiden kanssa, mutta ehkä mieleenpainuvimman opin sai siinä, kun viisi kuukautta yritti pärjätä vieraalla kielellä. Siinä, kun yritti selvittää ensimmäisenä viikkona yliopiston käytävällä vieraan, englantia puhumattoman ihmisen kanssa, mihin ihmeeseen sitä pitäisi mennä. Kun pyysi kolmatta kertaa vierustoveria toistamaan sanomansa. Kun luuli kirjoittavansa messengerissä kaverilleen Nyt on jo aika mennä nukkumaan! ja oikeasti kirjoitti Hei mennään sänkyyn!
Joo, täytyy osata nauraa itselleen ja uskaltaa yrittää, vaikka virheitä tulisi. Jokaikiselle ihmiselle tekisi oikeasti hyvää olla kerran sen "hymyilevän, hieman hitaan" tyypin osassa, joka ei ihan pysynyt kärryillä siinä, mitä hauskaa opettaja sanoi kun kaikki nauroivat. Se herättää huomaamaan, minkälaisia oletuksia ihmiset tekevät toisistaan pintaraapaisun perusteella. Mikä tarve meillä onkaan ilmaista itseämme ja tulla ymmärretyksi! Ja kuinka merkittävä rooli kielellä ja omalla kulttuurilla siinä on. Nämä asiat olisi hyvä pitää mielessä etenkin näinä aikoina, kun maailman kriisit ovat pakottaneet monet ihmiset jättämään kotinsa ja etsimään turvaa ja uutta alkua muualta, Suomestakin.
Gracias México!
México, México
Te llevo en el corazón