Ennen Maytoa ajettiin hieman pohjoisemmalle rannalle, josta hypättiin veneiden kyytiin ja posotettiin puolisen tuntia Islas Marietasille. Tiesin etukäteen, että se on joku "hidden beach", vulkaaninen saari, joka on muotoutunut 1900-luvun alulla muotoonsa armeijan pommikokeilujen myötä. Nykyään saari on suojeltu. Tiesin myös, että tällä matkalla oli mahdollisuus bongata valaita.
Naurattaa jälkikäteen, kun olin varannut kaikki säänkestävät tuulitakit mukaan, kun luulin että siellä käy viima, mutta uikkarithan siellä piti päälle heittää. Ihmettelin myös, kun bussissa varoiteltiin, ettei kannata ottaa kameraa tai puhelinta mukaan veneeseen. Jätin ne sitten kuitenkin bussiin, vaikka ajattelinkin että "no aika pahasti saa roiskua vesi veneeseen jos ei kerta voi kameraa ottaa mukaan".
Asia selkeni siinä vaiheessa kun päästiin veneellä saaren lähistölle ja kippari käski kiristää pelastusliivit (paitsi Minja ei voinut, koska sille annetuista liiveistä puuttui sekä vyön klipsu että toinen vyölinkki...) ja hypätä veteen. Tästä eteenpäin uidaan. Eipä siinä mitään, hauskaahan se oli! Saarelle päästäkseen piti uida luolan läpi, jonka jälkeen avautui tämä hidden beach eteemme.
Katariinan ottama kuva goprolla.
Islas Marietas oli käymisen arvoinen paikka. Venematkalla ei kyllä näkynyt vilaustakaan valaista, mikä jäi harmittamaan. Mutta ehkä joku toinen kerta sitten!
Islas Marietasin jälkeen ajettiin vielä toiset 5 tuntia rannikkoa pitkin Maytoon, jossa vietettiin kolme päivää uiden, aurinkoa (ja tequilaa) ottaen ja hengaillen. Iltaisin oli aina teemabileet. Täällä ollaan aika kovia ton juhlimisen suhteen. Ei pysy suomitytöt vauhdissa.
Bilettämisen lomassa käytiin vapauttamassa pikkuriikkisia vauvakilppareita mereen ja lyhtyjä taivaalle. Kilppareista ei tullut hyvää kuvaa kun ne oli niin pieniä ja piti kattella niitä kauempaa.
Takaisintulomatkalla bussista hajosi sopivasti ilmastointi. Mutta ei hätää, asiaan löytyi helppo ratkaisu: ajettiin bussin etu- ja keskiovi auki niin johan kävi ilmavirta. Vessa sijaitsi siinä keskioven kohdalla, niin sai vessassa kävijät vähän tasapainotella, että pysyivät kyydissä.
Toinen biitsireissu josta mainitsin, suuntautui Manzanilloon viime viikonloppuna. Sekään ei ihan yllätyksittä sujunut. Juhlittiin perjantaina mun synttäreitä täällä Guadalajarassa ja muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdettiin lauantaina aamusella kahdeksan hengen porukalla ajelemaan kohti länsirannikkoa, jotta ehdittäisiin hyvin vielä rannalle aurinkoa ottamaan (tai siis minä ja Minja aurinkoa ottamaan, meksikolaiset varjoon istumaan).
Vuokrattiin sieltä talo yhdeksi yöksi, joten ehdittiin vielä sunnuntainakin nauttia auringosta. Lauantaina illalla hengailtiin siinä allasalueella, joka oli yhteinen vastapäisen talon kanssa. Klo 23 aikaan siihen naapuritaloon pamahti kunnon karavaani: kolme monsteriautollista väkeä. Meksikolainen sukujuhla. Oli tätiä, setää, serkkua ja siskoa. Varmaan ainakin 30 henkeä yhteensä. Ei siinä mennyt kun viisi minuuttia kun ne jo veti pommihyppyjä altaaseen ja työnsi jokaista vuorollaan altaaseen vaatteet päällä. Nuorin bilettäjä oli parin kuukauden ikäinen vauva. Hieraistiin siinä vähän silmiä: mitä just tapahtui?
Täällä kaikki päivät on yllätyksellisiä. Joka päivä saa ihmetellä uusia asioita!
-Hanna
Vautsi! Nää reissut kuulostaa tosi mahtavilta! Mäkin voisin tulla uimaan ja ottaan aurinkoa sinne! :)
VastaaPoistaJoooo ja olis niiiiin paljon paikkoja, joissa voisi käydä, mutta millään ei riitä aika ja rahat. Haha tule ihmeessä, majapaikka löytyy ;)
Poista