Suomessa koko ikänsä eläneelle Meksikon meininki tuntuu monessa suhteessa olevan kuin männävuosilta. Täällä meidän lähikaupassa ei ole kassakonetta, vaan kauppias laskee ostosten summan paperille. Kuittia on turha kysellä. Positiivista kuitenkin on, että pikkuriikkisiä, sympaattisia kauppoja ja ravintoloita löytyy täältä aivan eri tavalla kuin Suomessa, jossa tietyt ketjut hallitsevat alaa.
Syöntikypsät avocadot löytyvät korttelin päästä kotoa
Yläkerran perheellä käy siivoja kolmesti viikossa ja meillä täällä alakerrassa kerran kahdessa viikossa. Meidän siivooja, noin kolmikymppinen Flor ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Mitään kieltä.
4 euron minimipäiväpalkka on pakottanut jengin täällä aika kekseliääksi. Löytyy ammatteja, joita ei Suomessa muutamaan vuosikymmeneen ole oikeastaan nähtykään: kengänkiillottajia, ovenavaajia, katukaupustelijoita... On parkkeerauksen avustajia, kauppakassien pakkaajia ja ikkunanpesijöitä, jotka tietävät tasan tarkkaan, kuinka monta sekuntia kaupungin vilkkaimman pääväylän liikennevalot palavat punaisena. Näillä verotuksen ulottumattomissa olevilla hommilla tienaa monesti paremmin kuin "oikeissa töissä".
Mitä koulunkäyntiin tulee, yliopistolla teknologian hyödyntäminen on vähän lapsenkengissä. Riippuen kampuksesta ja luokasta, voi olla, että piirtoheitin on projektoria käytetympi väline. Moodlen käyttöön olisi opettajilla mahdollisuus, mutta suurin osa opettajista ei ole sitä jaksanut tai halunnut ottaa käyttöön, jolloin materiaalien jakaminen tapahtuu ehkä a) facebookin kautta (jep!?) tai b) sitä ei tapahdu. Opiskelijoille avointa wifiä ei meidän kampukselta löydy. Tosin käyn julkista yliopistoa täällä. Veikkaan, että yksityisissä yliopistoissa asiat on eri tavalla.
Mitä kierrätykseen tulee, alla oleva kuva vissypullon kyljestä on mielestäni surkuhupaisa esimerkki.
Mutta ollaan täällä joissain asioissa edistyksellisiäkin. Mun mielestä on hassua, mutta kätevää, että monia firmoja voi lähestyä WhatsApilla. Kampaajan varaaminen hoituu helposti yhdellä viestillä.
Guadalajarassa ja monissa muissa kaupungeissa on hyvin laajassa käytössä taksipalvelu Uber, joka toimii älypuhelimen sovelluksella. Omalle käyttäjätilille ladataan maksukortin tiedot, jolta suoraan laskutetaan matka ajan ja kilometrimäärän mukaan. Kun tilaa Uberin, puhelimeen saa kuskin ja auton tiedot, jotka tallentuvat systeemiin. Se on siis turvallisempi (ja usein halvempi) kuin tavalliset taksit, joita ei hirveästi suositella naisten käyttävän ainakaan yksinään matkustessaan.
Pitkän matkan bussit on todella mukavia. Jalkatilaa on runsaasti, penkit on pehmeitä ja ne saa laskettua lähes makuuasentoon. Löytyy joka matkustajalle oma tv-ruutu ja kuulokkeet ja matkan hintaan kuuluu pientä syömistä ja juomista.
Joukkoliikenteessä löytyy ilahduttavan paljon vaihtoehtoja: on bussia, makrobussia, johdinautoa, ratikkaa ja metroa. Tosin ei se sitä tarkoita, että joukkoliikenne olisi jotenkin sujuvaa... Metro eli guadalajaralaisittain tren ligero ja makrobussi ovat ehkä toimivimpia tapoja matkustaa, koska ne kulkevat omilla radoillaan ilman ruuhkia. Paikallisbusseista voisi kirjoittaa kokonaan oman päivityksen...
Mikä parasta, täällä on kahden viikon pääsiäisloma! Vielä kun lomaseuraksi saapui Suomesta oma sisko niin ei voi muuta kuin hymyillä. Ensi viikolla lähdetään tsekkaamaan Cancúnin biitsit, Tulumin rauniot ja Chichén Itzán pyramidit!
lomafiiliksin,
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti