Let's talk about Tequila!

Käytiin viime viikonloppuna viereisessä Tequilan kaupungissa, Sierrojen ja Sauzojen alkulähteillä. Paikalliset tosin lyttäsivät ulkomailla myytävät "tequilat" ihan huolella. 

Oltiin kahdeksan (!!) bussillisen voimin vierailemassa Tequilan keskustassa, tutustumassa tequilan valmistukseen sekä viettämässä iltaa (juhlimassa).

Ja siihen illanviettoonhan se aikalailla painottui. Bussin eturivin tytöt Suomesta oisivat ehkä toivoneet vähän pidempää vierailua downtownissa, nyt ehdittiin vaan kävelemään bussilta keskustaan ja kiirellä vetäisemään naamaan enchiladat, jotka nekin piti jättää kesken kun piti jo lähteä bussille takaisin. Taisi olla porukalla kiire fiestaamaan. 

"Eikö tänne tultukaan katselemaan maisemia??"

Yhden kuvan ehdin nappaamaan kaupungilta...

 Käytiin agaveviljelyksillä katsomassa miten kasvista hakataan lehdet pois, jolloin jäljelle jää kasvin hedelmä, ydin, jota kutsutaan piñaksi. Piña tarkoittaa espanjaksi ananasta, ja ihan ananakselta se kynitty kasviydin näyttikin. Prosessia kutsutaan nimellä la jima.

Riemua agavepelloilla

Tehtaallakin käytiin tutustumassa hyvin pikaisesti jatkojalostukseeen, mutta tässä vaiheessa vielä kielitaito on sen verran vajavainen, että ihan kaikkea ei ymmärretty... Ilmeisesti ananakset heitetään uuniin, kypsytetään, murskataan ja annetaan käydä ja tislataan. Kypsytyksen pituudesta ja lisätyistä aineista riippuen juoma luokitellaan joveneksi, blancoksi, reposadoksi tai añejoksi. 

Sitten alkoikin fiesta ja barra libre (open bar).

 Oli tequilaa...

Piñataa...

Sombreroja...

Ja beerpongia. Pelikaverini Katariina (huomaa olemus) tunnisti mut tuolla bileissä: "Katoin et on niin valkonen et on pakko olla suomalainen!"

Hauskaa oli! Nyt tulevana viikonloppuna olisi saman järjestäjän nelipäiväinen retki länsirannikolle, jossa pitäis mm. nähdä valaita! En kestä. Toivottavasti päästään lähtemään, on meinaan iskenyt joku (zika)virus meihin molempiin. Toivotaan, että ei ois mitään pahempaa, vaan menis pian ohi :)

Saludos,

Hanna

Vajaa viikko takana

Hola! Täällä sitä ollaan, viidettä päivää Meksikossa. Blogini kertoo opiskelusta, ihmettelystä, oivalluksista ja eksymisistä Meksikon toiseksi suurimmassa kaupungissa, Guadalajarassa. Täällä siis tuun viettämään seuraavat viisi kuukautta, 4,5 miljoonan muun ihmisen seassa. 

http://www.justmaps.org

http://www.meetingofstyles.com

Itä-Suomen yliopistosta meitä lähti Guadalajaraan kaksi, lisäkseni Minja Joensuun kampukselta. Viestiteltiin ennen tänne tuloa jonkin verran ja päätettiin hankkia samat lennot ja matkustaa yhdessä. Asutaan myös kämppiksinä täällä. Meillä on hyvän kokoinen kämppä olohuoneella, keittonurkkauksella, kahdella makuuhuoneella ja kahdella kylppärillä mukavan meksikolaisperheen talon pohjakerroksessa. Perheeseen kuuluu äiti Beatriz, 15- ja 20-vuotiaat pojat Claudio ja Olin ja kaksi koiraa. Ne on kyllä enemmän kuin pelkkä vuokraisäntäperhe, meidät on otettu niin lämpimästi vastaan. Eilen esimerkiksi oltiin barbequejuhlissa niiden perhetuttujen luona ja saatiin siellä jo kutsu seuraaviin juhliin. Meksikolaiset on mukavia.

Ja niin avuliaita! Oltais eksytty pari kertaa tosi pahasti, jos paikalliset ei ois kertonut, missä kohtaa jäädä bussista pois. Tänään käytiin hakemassa paikalliset puhelinliittymät, ja siinä oli jotain hankaluuksia ja myyjä ei puhunut kovin hyvin englantia, mutta se selvitti meidän kanssa niitä juttuja varmaan kaksi tuntia. Kaksi tuntia, ja ostettiin kahden ja puolen euron liittymät.

Käytiin myös teetättämässä kuvat tuleviin opiskelijakortteihin.

Jotenkin se laite tulosti Minjan kuvan kolme kertaa ja mun ainoastaan yhden :D. Jostain syystä meille tapahtuu aika paljon tällasta...

Mutta täällä kaikki hyvin, keskiviikkona eka koulupäivä huii! Tämän viiden kuukauden aikana tulee varmasti koettua hetkiä laidasta laitaan, ihania ja ikäviä, mutta se on varmaa, että ne tulee olemaan ikimuistoisia, memorables.


Besos,
Hanna