Vamos a la playa

Guadalajara sijaitsee sisämaassa, mutta oon matkustanut kahdesti rannikolle nauttimaan polttavasta hiekasta ja Tyynenmeren aalloista. Ensimmäinen reissu oli tammikuun lopulla pidennetty viikonloppu Playa Maytossa Meksikon länsirannikolla. Matkanjärjestäjä oli sama Conexion kuten Tequila-reissullakin. Conexionin reissuille ja bileisiin osallistuu lähinnä nuoria opiskelijoita. Eli juhlathan ne taas oli pääosassa :D Oli white partya, neon partya, colour partya...

Ennen Maytoa ajettiin hieman pohjoisemmalle rannalle, josta hypättiin veneiden kyytiin ja posotettiin puolisen tuntia Islas Marietasille. Tiesin etukäteen, että se on joku "hidden beach", vulkaaninen saari, joka on muotoutunut 1900-luvun alulla muotoonsa armeijan pommikokeilujen myötä. Nykyään saari on suojeltu. Tiesin myös, että tällä matkalla oli mahdollisuus bongata valaita. 

Naurattaa jälkikäteen, kun olin varannut kaikki säänkestävät tuulitakit mukaan, kun luulin että siellä käy viima, mutta uikkarithan siellä piti päälle heittää. Ihmettelin myös, kun bussissa varoiteltiin, ettei kannata ottaa kameraa tai puhelinta mukaan veneeseen. Jätin ne sitten kuitenkin bussiin, vaikka ajattelinkin että "no aika pahasti saa roiskua vesi veneeseen jos ei kerta voi kameraa ottaa mukaan". 

Asia selkeni siinä vaiheessa kun päästiin veneellä saaren lähistölle ja kippari käski kiristää pelastusliivit (paitsi Minja ei voinut, koska sille annetuista liiveistä puuttui sekä vyön klipsu että toinen vyölinkki...) ja hypätä veteen. Tästä eteenpäin uidaan. Eipä siinä mitään, hauskaahan se oli! Saarelle päästäkseen piti uida luolan läpi, jonka jälkeen avautui tämä hidden beach eteemme. 

    Katariinan ottama kuva goprolla.

Islas Marietas oli käymisen arvoinen paikka. Venematkalla ei kyllä näkynyt vilaustakaan valaista, mikä jäi harmittamaan. Mutta ehkä joku toinen kerta sitten!

Islas Marietasin jälkeen ajettiin vielä toiset 5 tuntia rannikkoa pitkin Maytoon, jossa vietettiin kolme päivää uiden, aurinkoa (ja tequilaa) ottaen ja hengaillen. Iltaisin oli aina teemabileet. Täällä ollaan aika kovia ton juhlimisen suhteen. Ei pysy suomitytöt vauhdissa.

                             

    

                

Bilettämisen lomassa käytiin vapauttamassa pikkuriikkisia vauvakilppareita mereen ja lyhtyjä taivaalle. Kilppareista ei tullut hyvää kuvaa kun ne oli niin pieniä ja piti kattella niitä kauempaa.

Takaisintulomatkalla bussista hajosi sopivasti ilmastointi. Mutta ei hätää, asiaan löytyi helppo ratkaisu: ajettiin bussin etu- ja keskiovi auki niin johan kävi ilmavirta. Vessa sijaitsi siinä keskioven kohdalla, niin sai vessassa kävijät vähän tasapainotella, että pysyivät kyydissä. 

Toinen biitsireissu josta mainitsin, suuntautui Manzanilloon viime viikonloppuna. Sekään ei ihan yllätyksittä sujunut. Juhlittiin perjantaina mun synttäreitä täällä Guadalajarassa ja muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdettiin lauantaina aamusella kahdeksan hengen porukalla ajelemaan kohti länsirannikkoa, jotta ehdittäisiin hyvin vielä rannalle aurinkoa ottamaan (tai siis minä ja Minja aurinkoa ottamaan, meksikolaiset varjoon istumaan).

Vuokrattiin sieltä talo yhdeksi yöksi, joten ehdittiin vielä sunnuntainakin nauttia auringosta. Lauantaina illalla hengailtiin siinä allasalueella, joka oli yhteinen vastapäisen talon kanssa. Klo 23 aikaan siihen naapuritaloon pamahti kunnon karavaani: kolme monsteriautollista väkeä. Meksikolainen sukujuhla. Oli tätiä, setää, serkkua ja siskoa. Varmaan ainakin 30 henkeä yhteensä. Ei siinä mennyt kun viisi minuuttia kun ne jo veti pommihyppyjä altaaseen ja työnsi jokaista vuorollaan altaaseen vaatteet päällä. Nuorin bilettäjä oli parin kuukauden ikäinen vauva. Hieraistiin siinä vähän silmiä: mitä just tapahtui?

Täällä kaikki päivät on yllätyksellisiä. Joka päivä saa ihmetellä uusia asioita! 

                                   

                                        

 

-Hanna

Opiskelemaanhan tänne tultiin...

Edellisestä päivityksestä on jo vierähtänyt tovi! Oon nääs alkanut opiskelemaan.

Mulla on täällä ainoastaan neljä kurssia, mille mun meksikolaiset kaverit naureskelee, koska niillä on kaikilla joku 6-7 kurssia. Käyn kuitenkin lisäksi toisella kampuksella espanjan tunneilla ja teen oman yliopiston terveyspsykologian verkkokurssia. Ja tosiaan, joudun tekemään aika paljon hommia sen eteen, että ymmärrän niistä neljästä kurssista jotain. Jos opettajalla on powerpointteja, yleensä vaan kopioin kynä sauhuten ja kotona sitten tarkemmin suomennan ja perehdyn asiaan. En oo vielä niin pitkällä, että voisin kuunnella samaan aikaan kun kirjoitan vaan pitää valita jompi kumpi.

Täällä harrastetaan paljon välikokeita. Tsekataan, onko opiskelija ymmärtänyt edellisen kerran asiat vai vaan nuokkunut luennolla. Tai kenties ollut hyvinkin hereillä, mutta kielimuurista johtuen ei ole tajunnut... Ja ainoastaan yhdellä kurssilla on käytössä Moodle, josta voisi tsekkailla luentomatskuja jälkikäteen. Siihen saatiin salasana, joka ei tosin toiminut, heh... Kaipa se opettaja sen vaihtaa, mañana.

Mun kurssit on: dietas alternativas (vaihtoehtoruokavaliot), alimentación y salud pública (ravitsemus ja kansanterveys), fisiología de la activididad física y el ejercicio (fyysisen aktiivisuuden ja urheiluharjoittelun fysiologia) ja gastronomía (kokkaus).

Tämän hetkiset mietteet kursseista:

Dietas alternativas: Kiva ja mielenkiintoinen. Tosin joka kerralla on pikkutentti edelliskerran asioista, ja jos en sitten oo edelliskerralla tajunnut kirjoittaa ylös sitä Kosher-sanan etymologiaa, niin siinä lähtee jo viidesosa pisteistä. Opettaja käy diat aina kauhealla vaihdilla läpi, eikä siellä koko ajan kehtaisi huudella "Espera!". Taas sitä logiikkaa, että kaksi tuntia kestävät oppitunnut aloitetaan 20 minuuttia myöhässä ja lopetetaan 40 minuuttia etuajassa, sen sijaan, että käytettäisiin koko se aika jolloin ehtisi tehdä kunnon muistiinpanot.

   

    Ekalla tunnilla en oikein osannut päättää, että kirjoittaako muistiinpanot suomeksi vai espanjaksi.

Alimentación y salud pública: Hyvä kurssi silloin kun opettaja, maestro, ilmestyy paikalle. Tätä kurssia on ollut kahdeksan kerran verran, joista kaksi kertaa opettaja on vaan ilmoittamatta jättänyt saapumatta ja yhden kerran on etukäteen perunut tunnin. Lopuilla kerroilla on tullut paikalle 20-40 minuuttia myöhässä, mutta myöhästely nyt ei ole täällä mitään ihmeellistä. Tunneilla ollaan katottu videota Meksikon pressasta antamassa lausuntoa maan terveystilanteesta ja puhuttu mm. yhteiskunnan roolista yksilön terveyttä edistävien valintojen mahdollistajana (tässä asiassa Meksiko luuhaa kyllä jälkijunassa...) ja pakkausmerkinnöistä (no niin tässäkin). Tänään opettaja esitti, että voisi olla ihan hyvä idea, jos olisi laki, joka velvoittaisi moottoripyöräilijät käyttämään kypärää. Pakkausmerkintöjä puolestaan ei kunnolla valvota, ja elintarvikefirmat kikkailee niiden kanssa. Ravintoarvot ilmoitetaan annosta kohden, joten vertailu on tehty vähän hankalaksi. Annoksen koko toki pitää ilmoittaa. 

Fisiología de la actividad física y del ejercicio: Ollaan tähän mennessä opiskeltu pelkkää solubiologiaa: solun rakennetta, solukalvon kuljetustapoja ym. Toivottavasti se on vaan pohjustusta ja päästään pian asiaan. Tosin mun kannalta on hyvä oppia espanjaksi perustermistö ennen kun lähdetään opettelemaan vaikeampia asioita. Pääsin (jouduin) jo luokan eteen mukaan johonkin demonstraatioon solukalvon ionipumpun toiminnasta. Sain palkaksi karkin.

Gastronomía: Tätä on ollut vasta kaksi kertaa. Ensimmäinen oli teoriakerta, jolla opettaja kävi rallikuskivauhtia läpi kaikki maailman mausteet ja yrtit. Tai ainakin suurimman osan. Yritin kuvausten perusteella arvata, mikä oli mikin. Inkiväärin, jenigbren, tunnistin sanasta ginger ale. Toisella kerralla päästiin tekemään kasvistaidetta, arte mukimonoa. 

                      

Espanjan kurssi on vaihto-opiskelijoille suunnattu, ja meitä on siellä ainoastaan noin 6-7, en ole ihan kartalla että keitä siellä kurssilla on. Opettaja on aivan mahtava persoona, nelikymppinen nainen, joka opettaa meille kaiken espanjaksi, mutta elehtii ja ilmeilee mukana. Ollaan käyty tunnesanoja läpi paljon nyt viime tunneilla, ja on saanut kyllä nauraa itsensä kipeäksi.

Yleisesti ottaen täällä ihmetyttää se, miten paljon tunteja perutaan, eikä niiden tilalle katsota uutta aikaa. Myös se on outoa, että lähes aina oppitunti kestää korkeintaan puolet sille varatusta ajasta. Eikä kampuksella ole wifiä opiskelijoille. Muuutta kampus on kaunis, kanssaopiskelijat sydämellisiä 

ja mun koulupäivät alkaa aina vasta klo 11! Ainiin, ja perjantait on aina vapaat. 

Joten:

Buen fin de semana,

Hanna