Huppistakeikkaa,
tainnut vähän kiirettä pitää, kun blogin päivitystahti on hieman hidastunut! Aika on mennyt siivillä. Sitä on koettanut vähän änkeä joka paikkaan, koska tietää, että ihan kohta jo kaktukset vaihtuu koivuihin. Tasan neljä viikkoa siihen, että oon Suomessa.
Viimeiset kaksi kuukautta ovat pitäneet sisällään rakkaita vierailijoita Suomesta, upeita reissuja ja luvattoman paljon koulua näin vaihtariksi. Fiestat ja siestat on jääneet vähän vähemmälle. Tosin tänään oli viimeinen varsinainen koulupäivä! Olin varautunut siihen, että yhdestä kurssista olisi vielä koe tällä viikolla, mutta opettaja ilmoitti tänään, että skipataan koe, koska aika loppuu kesken. Oikeasti meillä olisi oikein hyvin riittänyt aika, mikäli opettaja ei olisi jättänyt saapumatta mitään taas ilmoittamatta viime viikon molemmille tunneille. Mutta no pasa nada!
Lomille lompsis
Espanja alkaa jo aika hyvin luonnistumaan, jippii! Ihan paras tunne, kun huomaa, että pystyy jo käymään keskusteluja sujuvasti, eikä tarvitse joka välissä kerrata taivutusmuotolitaniaa päässään, kun haluaa sanoa jotain vähänkään haastavampaa. Toki vielä on paljon aukkoja sanavarastosssa ja kuunnellessa pitää keskittyä, jotta saa selvää muiden puheesta. Yllättävän hyvin sitä kaikista kursseistakin selviytyi, vaikka välillä tuntui olevan ihan pihalla.
Niistä reissuista:
Maalis-huhtikuun vaihteessa, kun siskoni tuli käymään, tehtiin Jukatanin niemimaalle viikon reissu, joka oli täydellinen combo rantalomailua, kulttuuria ja historiaa.
Tulumissa maya-kaupungin rauniot meren äärellä olivat bien padre elikkäs makeat!
Jaloilleen tuli! Hirrrrveä tuulenpuuska ja melkein pudottiin pyramidilta
Osallistuttiin Minjan ja Kaisan kanssa Minjan kampuksen vaihtarijärjestön järjestämälle reissulle Mexico cityyn eli ”Defeen” (D.F., Distrito Federal) kuten meksikolaiset itse pääkaupunkiaan kutsuu. Yö bussissa, aamulla pirteänä käppäilemään ”ympäri” kaupunkia (tai murto-osaa siitä valtavasta yli 20 miljoonan ihmisen asuinpaikasta) ja kiertelemään museoissa. Reissun aikana käytiin myös pyramideilla, kylässä muuan herra Riveralla ja rouva Kahlolla sekä jokiristeilyllä miljoonan muun samannäköisen paatin kanssa. Takastulomatkalla Mexico citysta Guadalajaraan pysähdyttiin muutaman tunnin stoppi Guanajuatossa, jossa oltiinkin jo Minjan kanssa ihan konkareita ja tunnettiin mestat. Kaisa jäi Guanajuatoon, josta se lähti jatkamaan seikkailuaan. Terkkuja Kaisalle Brasiliaan!
La pirámide del sol, Teotihuacán
Mexico citysta kotiuduttaessa olikin enää kaksi päivää seuraavan vieraan saapumiseen :) :) :). Mutta siitä lisää seuraavassa blogitekstissä, kahden kuukauden päästä. Ei kai sentään, nyt kun koulukin loppui niin en voi syyttää koulukiireitäkään ;).
-H
