tiistai 24. toukokuuta 2016

Elossa edelleen

Huppistakeikkaa,

tainnut vähän kiirettä pitää, kun blogin päivitystahti on hieman hidastunut! Aika on mennyt siivillä. Sitä on koettanut vähän änkeä joka paikkaan, koska tietää, että ihan kohta jo kaktukset vaihtuu koivuihin. Tasan neljä viikkoa siihen, että oon Suomessa. 

Viimeiset kaksi kuukautta ovat pitäneet sisällään rakkaita vierailijoita Suomesta, upeita reissuja ja luvattoman paljon koulua näin vaihtariksi. Fiestat ja siestat on jääneet vähän vähemmälle. Tosin tänään oli viimeinen varsinainen koulupäivä! Olin varautunut siihen, että yhdestä kurssista olisi vielä koe tällä viikolla, mutta opettaja ilmoitti tänään, että skipataan koe, koska aika loppuu kesken. Oikeasti meillä olisi oikein hyvin riittänyt aika, mikäli opettaja ei olisi jättänyt saapumatta mitään taas ilmoittamatta viime viikon molemmille tunneille. Mutta no pasa nada! 

                                          
                                              Lomille lompsis


Espanja alkaa jo aika hyvin luonnistumaan, jippii! Ihan paras tunne, kun huomaa, että pystyy jo käymään keskusteluja sujuvasti, eikä tarvitse joka välissä kerrata taivutusmuotolitaniaa päässään, kun haluaa sanoa jotain vähänkään haastavampaa. Toki vielä on paljon aukkoja sanavarastosssa ja kuunnellessa pitää keskittyä, jotta saa selvää muiden puheesta. Yllättävän hyvin sitä kaikista kursseistakin selviytyi, vaikka välillä tuntui olevan ihan pihalla. 

Niistä reissuista:

Maalis-huhtikuun vaihteessa, kun siskoni tuli käymään, tehtiin Jukatanin niemimaalle viikon reissu, joka oli täydellinen combo rantalomailua, kulttuuria ja historiaa. 

      

      
          Tulumissa maya-kaupungin rauniot meren äärellä olivat bien padre elikkäs makeat!

      
          Chichén Itzá


Huhtikuun alkupuoliskolla reissattiin Mazamitlaan isolla porukalla, parisenkymmentä meitä taisi olla. Mazamitla on yksi Meksikon pueblo mágico. Nämä ”maagiset kylät” on yleensä pienehköjä paikkakuntia, jotka tarjoavat turisteille ja paikallisille kauniita luonnonmaisemia, tapahtumia ja aktiviteetteja. Hallituksen ideana on kai ollut promota Meksikosta vähän muutakin kuin pelkkiä rantakohteita. Mazamitlassa me yövyttiin hirsimökissä, ajettiin mönkijöillä ja ratsastettiin hevosilla. Mökin ulkomuoto ja sijainti havupuiden ympäröimänä toi vähän mieleen kotimaan mökkeilyn, mutta vaikka kuinka etsi katseellaan, ei löytynyt saunaa eikä järveä.

     

      
          


Huhtikuun loppupuoliskon meitä oli ilahduttamassa ihana ala-aste/yläaste-/lukio-/tanssi-/muutenvaan -kaverini Kaisa, joka aloitti puolen vuoden reppureissunsa täältä Guadalajarasta. Ja meillähän oli lystiä!
   
   
             Jaloilleen tuli!                                      Hirrrrveä tuulenpuuska ja melkein pudottiin pyramidilta


Osallistuttiin Minjan ja Kaisan kanssa Minjan kampuksen vaihtarijärjestön järjestämälle reissulle Mexico cityyn eli ”Defeen” (D.F., Distrito Federal) kuten meksikolaiset itse pääkaupunkiaan kutsuu. Yö bussissa, aamulla pirteänä käppäilemään ”ympäri” kaupunkia (tai murto-osaa siitä valtavasta yli 20 miljoonan ihmisen asuinpaikasta) ja kiertelemään museoissa. Reissun aikana käytiin myös pyramideilla, kylässä muuan herra Riveralla ja rouva Kahlolla sekä jokiristeilyllä miljoonan muun samannäköisen paatin kanssa. Takastulomatkalla Mexico citysta Guadalajaraan pysähdyttiin muutaman tunnin stoppi Guanajuatossa, jossa oltiinkin jo Minjan kanssa ihan konkareita ja tunnettiin mestat. Kaisa jäi Guanajuatoon, josta se lähti jatkamaan seikkailuaan. Terkkuja Kaisalle Brasiliaan! 

       
           La pirámide del sol, Teotihuacán


       
           Ciudad de México


Mexico citysta kotiuduttaessa olikin enää kaksi päivää seuraavan vieraan saapumiseen :) :) :). Mutta siitä lisää seuraavassa blogitekstissä, kahden kuukauden päästä. Ei kai sentään, nyt kun koulukin loppui niin en voi syyttää koulukiireitäkään ;). 

-H